Sivut

torstai 12. lokakuuta 2017

Savusaunan kolmas elämä


Savusauna, kolme hirsikertaa hiekassa.
Paitsi uuden hirsihuvilan pystytys (josta juttua näissä jutuissa), alkusyksyn rakennusurakkaan kuului saunan pukutilan veisto uusista hirsistä (Sakari H.:n homma) sekä tontilla olevan vanhan savusaunan saattaminen uuden elämän alkuun eli sen purku ja koonti uudelle kivijalalle. Oikeastaan kolmannen elämän, sillä sauna on siirretty 1960-luvulla nykyiselle paikalleen. Sauna on tyypillinen pohjoispohjalainen. Saunan lautaporstuasta kun astuu saunaan, kiuas on heti vasemmalla, luukku ikkunaseinää kohti (ei siis takaseinään päin), lauteet takaseinällä ovea vastapäätä seiniin kiinnitettyjen tukien varassa. Ikkuna on matalalla, ikkunan alla pesupenkki. Lattialaudat maata vasten. Kiukaan päällä riippui hanallinen vedenlämmitin.

Savukiuas ja kuumavesisäiliö.

Savusaunan hämärässä.

Oviseinällä, porstuan puolella, oli välikatolle johtavia raapimisjälkiä, ja lisäksi välikatolta löytyi lasivillaryönän seasta vesilinnun munan kuoria. Arvelen, että välikatolla on pesinyt isokoskelo, jonka tapoihin kuuluu pesiä rakennusten koloissa. Lumijoen-vuoristomajani savupiipussakin isokoskelo pesi 1990-luvulla; pesä löytyi lahoa savipiippua purettaessa. Mereen matkaa viitisen kilometriä! Ja olenpa kerran tavannut Hailuodossa isokoskelon pesimässä vanhassa kanahaukan pesässä, parempien kolojen puutteessa.

Kynnenjälkiä saunan seinässä. S. King kirjoittaisi tästä kauhuromaanin, 563 sivua.


Meininki oli siis käyttää saunan hirsistä kaikki käyttökelpoinen, kunnon restaurointiperiaatteiden mukaisesti. Sakari H. oli tehnyt vauriokartoituksen jo aikaisemmin, mutta kuten yleensä, asiain tila (lahon määrä) selvisi tarkimmin vasta purettaessa. Saunassa oli ikäisilleen rakennuksille tyypillisiä vaurioita. Hailuoto tunnetaan laajoista lentohietikoistaan; lentohiekka oli peittänyt kolme seinää kolmen hirrren vahvuudelta ja porstuaankin sitä oli riittänyt parin hirren verran. Vuosikymmenet hiekassa, maan alla siis, lahottaa hirttä kuin hirttä, ja hyönteiset hoitavat loput. Oviseinän hirret olivat kohtalaisen hyväkuntoiset paria alinta siis lukuun ottamatta. Pohjoisseinän hirsistä noin puolet (ylimmät) olivat käyttökelpoisia, mutta etelä(ikkuna-)seinän ja itäseinän hirret olivat sää, laho ja hyönteiset pehmittäneet alhaalta ylös asti. Pari ikkunanvierustan pätkää säästimme. Sauna oli myös vajonnut vinoon.

Hirret hiekassa.

Itäseinän hirsiä, lahoa, lahoa...
Alimmissa, kosteissa hirsissä näytti asustavan elinvoimainen hirsijumisto. Ylemmissäkin hirsissä oli vanhoja merkkejä niistä, pölyksi syötyä puuta ja käytäviä kuin reikäjuustoa.

Hirsijumien merkkejä

Kun vanhoja ja uusia hirsiä aiotaan käyttää samoilla seinillä, niiden yhteensovittamisessa on niksinsä. Uusista hirsistä koottava seinän osan on noustava suunnilleen yhtä paljon per hirsikerta kuin sen kanssa risteävän vanhan seinän, koska risteävien seinien hirsien tulee olla nurkassa lomittain, kuin ristityt sormet. Hirsilista, johon mittasimme kunkin hirren kummankin pään etäisyyden tasosta, missä päättelimme kivijalan olleen, auttoi tässä. Muitakin mittauksia tehtiin.

Hirsilistaa.
Saunan purku oli joutuisaa ja pölyistä. Tuloksena kaksi kasaa, toisessa läpilahot, toisessa käyttökelpoiset hirret ja muu puutavara.


Pois vaan. lahot hirret.

Käyttökelpoiset purkuhirret.
Tässä vielä kisälli Sakari Hankosen taidokasta lohenpyrstösalvainta saunan pukutilan nurkassa:

Lohenpyrstöä.

Sitten koottiin sauna.

Tässä kuvassa Sakari asentaa oviseinää. 


 Ainoat seinää tukevat tapit olivat saunassa ikkunan kahden puolen sekä oviaukon pielissä. Tapit olivat vanhaa tyyliä, eivät nykytyyliin läpiporattuja, vaan lyhyitä ns. tympylöitä.

Kuva teoksesta Jokelainen, Janne: Hirsirakenteiden merkitys asema-arkkitehtuurille 1860-1950.

Uusia ja vanhoja hirsiä tuskin erottaa toisistaan!


Pariin kohtaan panin paikkopalat uudesta puusta puutapeilla kiinni vanhaan. Tässä ikkuna-aukon reunaa.

 

  Musta seinä on aika hieno, vaikka tästä ei savusaunaa enää tulekaan.

Edessä siirrettyä saunaa, taempana saunan pukutilaa. 

Alla on surkia kuva, mutta puupalapelin osia siinä on. Eteläseinän uusi tasakertahirsi on puoliksi vanhaa, puoliksi uutta. Uusi osa on liitetty lapaliitoksella vanhaan ja liitos vahvistettu kummankin läpi alempaan hirteen ulottuvalla tapilla. Nuo mustat neliöt ovat saunan välikattovasojen päitä.

Lapaliitos hirressä.

Loppu lähenee: päätykolmio paikallaan. Tähän päätyyn panemamme kolmio oli alun perin toisessa päässä rakennusta, mutta lahon vuoksi sitä ei voitu tähän asentaa oikeaan asentoon.
Päätykolmio hirrestä. 
Ilta jo pimeni, kun nostimme vanhan kurkihirren paikoilleen. 

Kurkihirsi paikoillaan.
 ******

3 kommenttia:

  1. Hyvää työtä, on se! Itse veikkaan noiden raapimisjälkien tulevan oravan kiipeilystä. Sillä on pienet ja terävät kynnet. Omissa rakennuksissani on näitä jälkiä niin pitkittäin, kuin poikittainkin. Ja oravasakkia täällä asuu aika paljon ulkorakennuksissa ja saakin asua!

    VastaaPoista
  2. Vai hirsijumisto alivuokralaisena! Onkohan vaaraa, että vaihtavat kortteeria purkuhirsistä uudistetun saunan vanhoihin hirsiin? Enpä kaipaisi tuommoisia kavereita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein kaikissa siirretyissä hirsissä on ainakin jonkin verran vanhaa perua olevia jumien syöntijälkiä. Jumien tuoreehkoja purujälkiä oli vain alimmissa hirsissä, joita ei käytetty. Jumit viihtyvät kosteassa ja pysyvät poissa kun saunan lämmitys pitää hirret (niille) epämiellyttävän kuivina ja kuumina.

      Poista