Sivut

torstai 12. lokakuuta 2017

Savusaunan kolmas elämä


Savusauna, kolme hirsikertaa hiekassa.
Paitsi uuden hirsihuvilan pystytys (josta juttua näissä jutuissa), alkusyksyn rakennusurakkaan kuului saunan pukutilan veisto uusista hirsistä (Sakari H.:n homma) sekä tontilla olevan vanhan savusaunan saattaminen uuden elämän alkuun eli sen purku ja koonti uudelle kivijalalle. Oikeastaan kolmannen elämän, sillä sauna on siirretty 1960-luvulla nykyiselle paikalleen. Sauna on tyypillinen pohjoispohjalainen. Saunan lautaporstuasta kun astuu saunaan, kiuas on heti vasemmalla, luukku ikkunaseinää kohti (ei siis takaseinään päin), lauteet takaseinällä ovea vastapäätä seiniin kiinnitettyjen tukien varassa. Ikkuna on matalalla, ikkunan alla pesupenkki. Lattialaudat maata vasten. Kiukaan päällä riippui hanallinen vedenlämmitin.

Savukiuas ja kuumavesisäiliö.

Savusaunan hämärässä.

Oviseinällä, porstuan puolella, oli välikatolle johtavia raapimisjälkiä, ja lisäksi välikatolta löytyi lasivillaryönän seasta vesilinnun munan kuoria. Arvelen, että välikatolla on pesinyt isokoskelo, jonka tapoihin kuuluu pesiä rakennusten koloissa. Lumijoen-vuoristomajani savupiipussakin isokoskelo pesi 1990-luvulla; pesä löytyi lahoa savipiippua purettaessa. Mereen matkaa viitisen kilometriä! Ja olenpa kerran tavannut Hailuodossa isokoskelon pesimässä vanhassa kanahaukan pesässä, parempien kolojen puutteessa.

Kynnenjälkiä saunan seinässä. S. King kirjoittaisi tästä kauhuromaanin, 563 sivua.