lauantai 25. maaliskuuta 2017

Lattianpurkua ja hirsikorjausta

Viikko vierähti viime vuosisadan alkupuolella rakennettua hirsitaloa korjatessa - oikeammin lähinnä korjausta valmistellessa, sillä kahdelta ihmiseltä (yksi omistajista ja minä) meni vajaan viikon ihmistyötunnit kahden huoneen lattiaa avatessa, eristeitä lapioidessa ja talon alustaa putsatessa. Lähipäivinä pääsemme mukavampiin hommiin eli hirsikorjauksin ja lattian rakentamiseen.

Talo on noin 60 neliön puolitoistakerroksinen, nelihuoneinen, pohjapiirrokseltaan suunnilleen neliön muotoinen rakennus. Betoniperustus on ainakin osittain säästöbetonia (seassa pieniä kiviä) ja raudoitettu nurkista, ehkä muualtakin. Alin hirsivarvi lepää suoraan betonin päällä ilman kosteuskatkoa. Ulkovuorilautojen alta paljastui, että arviolta noin puolet alimmasta hirsikerrasta onkin alaosaltaan laho (kuiva, pölyksi hirsijumien ja ehkä muidenkin syöpäläisten jäljiltä muuttunut). Nyt korjattavien huoneiden lattiat olivat vinossa. Lattian avauksen yhteydessä ilmeni, että lattiaa kannattaneet niskat olivat painuneet niiden tukena olleiden kivien tai tiilipinojen petettyä ja eristeitä (sahanpurua) kannattaneen umpilaudoituksen pudottua paikoin maahan saakka. Useimmat lankkuniskat olivat kuitenkin ehjät.

Lattian rakenne ylhäältä lukien: maalattu, lattialankkuihin naulattu kovalevy, kerros (enimmäkseen) Hämeen Kansa -sanomalehtiä suunnilleen väliltä 1940-1961, 20 cm sahanpurua, kerros Hämeen Kansaa ja muuta paperia, umpilaudoitus.






Ulkoseinän vierestä oli purueriste enimmäkseen valunut rossipohjan alle hiiren/myyränkoloista tai laudoituksen lahottua. Seinää siis reunusti viiden sentin eristyksetön ilmakäytävä; on saattanut ehkkä vetää hieman. Niskan ja seinän väliin oli rikottu suuri määrä lapsiputeleita varmaan jyrsijöidentorjuntamielessä. Sirpaleita löytyi purun seasta noin 15 litraa.



Mahtava ilmatila rossipohjan alla... voisi olla jonkun millin korkeampikin:


Parilla seinällä on ehkä riittävästi tuuletusaukkoja, mutta nurkkahuoneen (josta esim. ylläoleva kuva on) kohdalla ei lainkaan, paitsi nyt kaksi, kun piikkasin. Kuvassa näkyy myös yksi talon kummallisista sähkövirityksistä. lukemattomin jatkojohdoin ja jakorasioin....


Tupa lattian poiston jälkeen:


... ja ylimääräisen maan poiston aikana. Pari isointa kiveä piti upottaa syvemmälle, etteivät ottaisi lattiarakenteisiin sitten. Erittäin pölyistä hommaa, kunnon hengityssuojat tarpeen. Alan harkita puhallinsuojaimen hommaamista. Kissan luuranko löytyi uuninperustuksen vierestä.


Ulkopuolen työmaata:


Alimmaan hirren lahoa on paikkailtu kätevillä kalikoilla ja lumpuilla:


Alimman hirsikerran korjauksiin päästiin lopulta. Korjaukset teemme 5x5 tuuman parruilla ja kakkosvitoslankuilla, jotka ovat kuivuneet sateensuojassa noin vuoden. Poistin ensin moottorisahalla ja taltalla kakkosvitosen korkuisen palan lahon hirren alaosasta. Koska perustuksen yläreuna on vähän epämääräinen eikä aivan suora, veistin paikkalankun alareunaa hieman. Sitten panin lankun sahaamaani koloon. Samalla panimme kattohuopasuikaleen eristämään paikkalankku betoniperustuksesta, eipähän kosteus nouse betonista puuhun (mikä on ollut lahoamisen yksi syy).


Paikkalankun ja hirren väliin panin tiivisteeksi pellavakaistaleen.


Tästä jatketaan pikapuoliin. Yhden seinän alimman hirren alaosa korvataan koko matkalta vitosparrulla, kahdessa tai kolmessa pätkässä. Kuvassa näkyy suorahko, taltalla sievistettävä sahausura, jonka alapuolelta puuta (ja lahoa) poistetaan. Meininki on vielä tapittaa paikkolankut ja -parrut puutapeilla vanhoihin seinähirsiin. Voisihan ne naulatakin, mutta jospa tässä säälisi tulevaisuuden hirsikorjaajia, jotteivät riko työkalujaan... Puusuutarin blogissa on lisää seinien parrukorjauksista. Helkkari noita sähköjohtoja.


Tämmöstä kisällöintiä tällä kertaa, lisää ensi viikolla.

8 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa. Meillä on nimittäin tismalleen samanlainen tilanne, kutakuinkin samanlaisessa talossamme, mikä täsmää kuvaukseesi ja ensi kesänä työt jatkuvat. Yksi huone on avattu ja tyhjennetty ja työ jatkuu nyt muihin. Olisipa meilläkin tuollainen osaava kisälli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä sikäli kiinnostavaa, että koskaan ei tiedä, mitä lattian alla on. Hirsirakennuksia kärsii nostaa ja nitkutella vaan teepä sama tiilitalolle. Osaaminen karttuu kun opiskelee, kyselee, tekee ja tuumailee. Onneksi moni on tehnyt samoja hommia aikaisemminkin, joten neuvoja saa. Tosin eri tekijöiltä erilaisia...

      Poista
  2. Merkillinen kuriositeetti se kissa. Mielikuvitus kehitteli erilaisia mahdollisia tapahtumaketjuja.

    Ja merkilliset sähköjohdot tosiaan! Ei oo vissiin haluttu niitä sisälle seiniä rumentaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisko kulkukissa, talvi, ei ruokaa... Johdot on kyllä kaameat. Ja on niitä kyllä sisälläkin, varmaan kymmenen erilaista usean töpselin jakorasiaa vai mitä ne nyt ovat ja jatkojohtoa ketjussa.

      Poista
  3. Sairas kissa hakeutuu piiloon joten olisikohan siksi mennyt paikkaansa. Ikä tai sairaus vienyt tai molemmat. Meillä tuo homma olisi edessä saunarakennuksen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi olla noin kuin sanoit; kissa riepu. Ja työn iloa sen saunan kanssa!

      Poista
  4. Työmaahan on kuin suoraan oman Pientilani "uuden puolen" (1949) lattioiden korjaamisen ja kengittämisen aikoihin. Huh, huh. Mielestäni jälleenrakennusajalla jotensakin unohdettiin kunnollisen tuulettuvan alapohjan merkitys kaikkine kummallisine maatäyttöisine betonisokkeleineen. Noh, eletty on sellaisissakin rakennuksissa, mutta kyllä alin hirsivarvi olisi suotavaa olla maanpinnasta lukien vaikkapa nyt metrin korkeudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä talossa on tuvassa ollut 10-20 senttiä tuuletustilaa, kammarissa max 10 senttiä ennen lattian osittaista romahdusta. Irti maasta olleet eristeenkannatinlaudat olivat enimmäkseen aivan kovat. Ihanne: min puoli metriä irti maasta, pitkät räystäät ja kyllin jyrkkä katto.

      Poista