Sivut

maanantai 19. joulukuuta 2016

Piparimökkipienoismalli ja mukavaa vuodenvaihteen tienoota!

Vuotuinen mökinrakennuspiparipienoismallihavainnollistus valmistui äsken. Mittakaava 1:50. Viimevuotinen on täällä. Edistystä on tapahtunut.

Vanhoja pipariohjeita sadan vuoden takaa voit lukea tämän linkin takaa.

Saunamökin pienoismalli 1:50
Piparitalon malli, 1:1.


tiistai 13. joulukuuta 2016

Hirsirakennus purettu ja siirretty sekä muinaistieteellisiä löytöjä

Rakennus on nyt purettu ja siirretty (työn edelliset vaiheet täällä.). Purkuun meni 27 ihmistyötuntia, siirtoon 4 (2 x traktorikuorman lastaus, kuljetus ja purku), yhteensä 31 h. Ari-Pekka K. oli apuna yhtenä päivänä, Mikko R. siirsi. Kiitos.


Lentävä lauta(nen)
Punamulta on säilynyt säältä suojassa huussin sisällä.


Edellisen siirron ja pystytyksen jälkeen (1953) ei kehikkoja oltu juurikaan tapitettu, vain ovien toisessa pielessä oli tapit. Ne olivat vanhaan malliin lyhyet eiväkä ulottuneet ylemmän hirren läpi, kuten nykyisin ruukataan tehdä. Lisäksi joka nurkka oli lyöty naulalla kiinni, ja muutamassa välissä oli helkutinmoisia rautapiikkejä. Hyvin olivat kehikot silti muotonsa pitäneet, vaikka useimpien nurkkasalvainten päätä oli pätkäisty pois ja peitetty laudoilla.

Hirviä rautapiikki ajaa tapin aseman.

Oven pielissä oli tappeja.
Nämä nurkat eivät olisi ilman naulausta kiinni pysyneetkään, koska hirsien päät oli katkottu. 
Päreiden päälle oli 1970-luvun alkupuolella pantu perinteiseen tyyliin apulantasaäkkejä ja niiden päälle kolmiorimahuopa.

Perinteinen kattorakenne: päre - apulantasakit - kolmiorimahuopa.


torstai 1. joulukuuta 2016

Rakennustarpeet kiertävät: tiilten kyöräystä ja hirsikömmänän purkua

Korjasin (3.12. ja 11.12) muutamia rakennuksen historiaa koskevia tietoja sen naapurin isännän ja tilan toiseksi viimeisen omistajan kertoman perusteella. Uudet tiedot kursiivilla.

Tulin hommanneeksi rakennustarpeita. Suositulla netin myyntipalstalla olli ilmoitus "hyväkuntoisesta" hirsirakennuksesta. Käytiin myyjän kanssa paikalla ihmettelemässä. Rakennus (alempana siitä lisää) ei houkutellut, mutta sen takana oli riivatunmoinen kasa kattotiiliä, jotka olivat perua lähistöllä ajat sitten palaneesta asuintalosta. Ne oli muuan mies tuonut kai kaupungista, eivätkä ainakaan täällä ole koskaan katossa olleetkaan.(tämä pitää vielä tarkistaa)


Tiilet vaihtoivat omistajaa. Lastasimme (rouva ja minä) tiilet traktorin peräkärryyn. Puolet mahtui eka kuormaan, toinen puoli seuraavana päivänä toiseen.



Tästä voisi tulla yhteinen harrastus.
Noin 1300 tiiltä odottaa nyt puhdistusta ja huoltomaalausta.



'
Tiilistä osa ehkä päätyy uuden saunan katolle, ei tiedä vielä. Noin sata neliötä näistä tulee, 

Lopulta hellyin ostamaan (polttopuun hinnalla eli halavalla) itse rakennuksenkin. Sen pohjamitat ovat noin 4 x 10 metriä (vähän alle). Kummassakin päässä on hirsikehä, ja niiden välissä lautaseinäinen osa. Hirret ovat ohuehkoja, noin neljäpuolituumaisia paksuudeltaan. Ulkopuolella erottuvat piilukirveen iskujen jäljet. Lautatavara on pääasiassa tuppeen raamisahattua. Punamulta on säilynyt parhaiten rakennuksen päätyyn nojaavan huussin suojassa. Kehikkojen yhden pystyttäjän mahdollisen veistäjänkin nimi on tiedossa, asuu nyt kylällä, ikää 96 v. Tieto on kahdesta lähteestä. Pitänee paikkansa. Mies asui tässä pihapiirissä olevassa talossa 1950-luvulla. Tämä on viimeinen tämän pihan rakennuksista. 11.12.: Tilan toiseksi viimeinen omistaja purki asuinrakennuksen polttopuuksi 70-luvulla. Sauna on hinattu traktorilla kilometrin päähän.


Rakennus on siirretty jostain  ilmeisesti kylältä, minkä voi päätellä seinissä olevista himmeistä numeroinneista. Viimeisin siirto on tapahtunut seinässä ollen Kalevan päiväyksen perusteella 1950-luvun lopulla. 3.12. paikalla käväissyt naapuri muisteli että 1957 ja sen jälkeen muutamana vuonna. 11.12.: Sama naapuri oli kaivellut isänsä allakoita - vuodelta 1953 löytyi merkintä, että rakennus on  ollut K.:n talon pikkuriihenä kylällä ja tuotu sieltä kolmella hevosella tähän.


Työpaikoista kannettiin huolta jo vuonna 1958.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Närhi x 2

Takapihalla kaksi tämmöistä tänään, eipä ole ennen ollutkaan (asuttu tässä vuodesta 1997):

video

Närhen yleisimmät äänet ovat karheita rääkäisyjä, mutta sen metallinsinistä hohtavat pikkusiipi ja käsisulkien peitinhöyhenet ovat kaunaimmasta päästä meikälisten lintujen väritystä.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Tuvan viimeisiä hiplauksia

Tästä...

Eka varvi ja toinen alullaan
..on tultu tähän:

Tupapuolen eteläpääty
Valmista alkaa pikku hiljaa tulla, kun kerta telineetkin on jo purettu (yhdeltä seinältä...). Seinän hauska kaksivärisyys on sitä perua, kun piilusin alimmat hirret sitä mukaa kun seinä nousi  ja ylimmät (kahta  lukuun ottamatta) vasta kun kehikko pystytettiin lopulliseen sijaintiinsa (siitä lisää vaikkapa täällä ja täällä).

Muutama päivä sitten näytti varsin talviselta.

Ensilumi
Vesisade kumminkin söi lumet seuraavina päivinä. 

Tein yhden rännin kahdesta neljän tuuman laudasta ja kattohuopakaistaleesta, jonka naulasin lautoihin. Kiinnitin rännin vuoliaisten alapäähän perinteseen tapaan rännin ympäri kietaisemallani rautalangalla ja naulasta vääntämälläni koukulla kolmesta kohti. Ei kovin kaunista, mutta toimii.

Ränni 
Rännin rakenne selviää tästä:

Ränni toimii; vesi valuu etäälle nurkasta eikä roisku seinille
Sisällä on kotoisaa. Kynttilöillä ja otsalampulla pärjää, ja kamiina lämmitää. Aamullakin on kamiinan kylmettyä vielä viitisentoista astetta (siis lämmintä ja celciusta, ei kelviniä). Talvikylmillä ehkä pitää nousta yöllä polttamaan pesällinen jotta tarkenee - toisaalta, kun asustaa pidempään, hirret varaavat lämpöä. Tuplaikkunat tulee tietysti joka ikkuna-aukkoon. Huonekalut hakevat vielä vähän paikkaansa.






Kamppeiden kuivatusorret pitää toki olla, vaan ei liian lähellä kamiinaa.

Kuivatusorret
Höyläsin päätyikkunaan vuorilaudat. Kuvassa näkyvä mutkainen palikka suojaa ikkunan päällä olevan laudan päitä sateelta. Ylinnä olevan lipan taka- ja etureuna on höylätty viistoksi. Takareuna on näin melko tiukasti seinähirttä vasten. Pystyjen vuorilautojen alapäät katkaisin myös viistoiksi tippanokiksi.

Ikkunan vuorilaudat
 Outo vesilintupari kuherteli päätyseinän alla.

Outoja sorsia
Ja tervetuloa lukijoiksi, Maria Lindholm ja Pilvi (jonka blogi Villa Idur vanhan kalastajatilan uudesta elämästä on lukemisen väärti).


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Mökki lämpiää!

Kuukauden mittaan on saunamökkiin materialisoitunut lämmitin ja hormi.
Kamiinan esilämmitys kannattaa tehdä pihalla, koska ensimmäsessä kuumennuksessa varastorasvat palavat pois ja katku ei tule huoneeseen.

Ilmasto lämpenee, kun sitä lämmitää kamiinalla.
Mökissä kamiina on melko keskellä seinää, jolloin hormi tulee lähelle harjaa.  Palosuojalevynä on tässä millinen pelti - maksoi alun toista kymppiä peltiliikkeessä. Palomääräysten mukaan sen on oltava vähintään kolme senttiä irti seinästä. Tällainen yksinkertainen palosuojaus lyhentää kaminan varoetäisyyttä palavasta aineesta (siis hirsiseinästä) puoleen eli 25 senttiin.

On kyllä kodikasta
Oma lukunsa oli kamiinan liittäminen hormiin. Kamiinasta nouseva lyhyt putkenpätkä oli läpimitaltaan pari senttä hormia pienempi. Tarvitaan siis sovite, laajennusosa. Sen yläpää kyllä sopi siihen yhdyshormiin tms. (lyhyt putkenpala), joka liittää sovitteen hormiin, mutta sovitteen alapää oli samanläpimittainen kuin kamiinasta lähtevä tötsä. Viimeksimainitut kaksi osaa piti liittää toisiinsa niiden ulkopuolelle tulevalla holkilla. Mainittakoon, että ensi yrittämällä ei mukana ollut sovitetta eikä holkkia, ja sovitteen haun jälkeen puuttui vielä mainittu holkki. Sellaista ei ollut valmiina, joten seuravalla reissulla maalikyliin holkki piti katkaista äskenmainitusta yhdyshormista rälläkällä. Lopulta hormin alimman jakson sai tukevasti kiinni kamiinaan. Sovitteen lisääminen hormin ja kamiinan väliin taas nosti hormin alapäätä 8 senttiä, jolloin hormipaketissa mukana ollut kamiinan päälle tuleva suojapanta jäi liian matalaksi. Hormifirman mies toi sitten mittojen mukaan tehdyn pannan; konsa menen mökille taas, vien pannan mukanani ja panen paikoilleen. Lisään kuvaa tästä myöhemmin.

Vaikka kamiina ja hormi ovat samanmerkkisiä, firma X tekee hormit kamiinafirmalle alihankintana, ja yhteensopivuusongelmia siis on. Onneksi hormimiehelle saa soittaa hormiasioissa myös iltaisin ja viikonloppuisin, mistä kiitos...

Hormin on syytä läpäistä sekä väli- että vesikatto, muuten tulee savupirtti.

Hormin on oltava pystysuora. Kuvassa alla on hormi tuettu väliaikaisesti oikeaan asentoon. Huomaa turvaetäisyysvaatimusten mukainen aukko välikatossa.


Välikaton päällä näytti tältä läpivientilaipan, teippien ja ilmansulkupahvin asennuksen jälkeen:

Välikaton läpiviennin eristys.
Ruoteiden alapinnalla läpivientilaippa tukee hormia vesikattoa vasten.



Välikattolautojen päälle eristeiden alle laiton ilmansulkupahvin. Tiivistin sen seiniä vasten huopakatonteosta yli jääneillä kolmiorinanpätkillä.

Ilmansulupahvi tiiviisti seiniä vasten.
Koska hormi menee välikatolla eristekerroksen läpi, se on eristettävä hyvin. Ohjeet tulivat hormin mukana.

Läpiviennin eristys palovillan ja peltitötterön avulla.
Välikatolle panin eristeeksi kuivaa kutterilastua, jota myydään elukoiden kuivikkeeksi. Yhdestä 20-kiloistesta paalista tulee parisataa litraa purua, joten 20 senttiä paksuun eristekerrokseen tarvitaan noin 14 paalia. Maksaa noin satasen yhteensä; halpaa on.

... ja eristeeksi.
Kutterinlastu on perinteinen eriste. Tuossa kuvassa valoa tunkee vintille tasakerran päältä vuoliaisten välistä. Raot on tukittava, muuten tuuli ja oravat tulevat välikatolle.


Tasakerran päällä olevat aukot on tässä tukittu oravalaudoilla:


Ensimmäiset tuprahdukset.
Vesikaton läpimenon tiivistyksistä lisään kuvia myöhemmin.

Tämmöisiin maisemiin:


lauantai 17. syyskuuta 2016

Hirveetä kittaamista - saunamökin tuplien lasitusta

Laitoin lasit saunamökin neljään sisäpokaan. Puhallettua, mukavan muhkuraista lasia sain vanhoista kierrätysikkunoista. Irroitin lasit vanhoista pokista pehmentämällä kivikovan pellavaöljykitin tuommoisella lämmittimellä kuin kuvassa alla. Varovainen saa olla; kun lasin reunaa kuumentaa liikaa, lasi laajenee, lasi nousee kuprulle ja halkeaa älyttömän helposti. Toisin kuin tuossa kuvassa, suojasin lasin laudanpalalla, joten lämmitin lämmitti vain kitin tienoota. Vanhat lasitusnaulat poistin sivuleikkureilla. Leikkasin lasit sopivan kokoisiksi.


Käyttämäni pellavaöljykitti (pellavaöljyä ja liitua) on ostokampetta, melko notkeaa ja siis sopivaa aluskitiksi eli omiaan lasin ja pokan väliin. Kitin notkeutta voi lisätä vaivaamalla tai lämmittämällä mikrossa, jäykentää sitä voi lisäämällä liitujauhoa.

Pellavaöljykittilönttejä ja liitua lasilevyllä, odottamassa pääsyä pokaan. 
Kuvassa alla on lasi painettu pokan kittiuraan levitetyn notkean kitin päälle ja paineltu siihen tiiviisti. Kittiura on pohjamaalattu tai käsitelty sellakalla, jotta  kitin pellavaöljy ei imeytyisi puuhun. Kuvassa vasara  naulaa lasituslangan pätkää pokaan. Lankoja naulataan vaikkapa kaksi joka sivulle. Tässä on syytä suojata lasi ohuella pahvilla. Puhallettu lasi särkyy helposti.

Lasituslangan naulaus on varovaista hommaa. Kun lanka on tarpeeksi syvällä, se katkaistaan taitekohdasta.

Päällyskitti saa olla aluskittiä jäykempää. Se levitetään ensin pötkylänä lasin ja pokan muodostamaan kulmaan (pitkä sivu kuvassa alhaalla)  ja tasataan sitten kittiveitsellä (lyhyt sivu vasemmalla)..



Lasitetut pokat saavat nyt ootella aikansa, kunnes kitti nahoittuu pinnaltaan. Sitten pokat ja kitti maalataan. Lasit vielä putsataan, ja homma on siinä.

Lasitettuja pokia

maanantai 12. syyskuuta 2016

Saunamökin vesikatto naputeltu

Vesikatto valmis; hiilenharmaa kolmiorimakate.




Kuten lukija, Tuulitunneli-blogisti, jo huomautti, toisesta rimasta etualalta lukien puuttuu kaksi naulaa. No ei miksikään, lisätään kun ehditään.

Seuraavaksi rännit räystäille, ikkunoiden ja oven ulkovuorilaudat, tuvan kamiina ja hormi, sitten saunapuoli kuntoon (sisäpuolen piiluaminen, välikattolaudat paikoilleen, lattia, kiuas, hormi ja lauteet ja illkuna ja pienaovi). Eli ei paljon mitään enää...

lauantai 27. elokuuta 2016

Tallin kengitys


Kolme päivää vierähti Hailuodossa 1930-luvun lopulla rakennettua tallia korjatessani. Kooltaan viisi metriä kanttiinsa olevan tallin toisen sivuseinän alin hirsi oli tehtävänsä tehnyt ja siinä ohessa vielä lahonnutkin melko perusteellisesti. Myös  oviseinän kynnyshirsi oli osittain hapantunut melko pahasti. Tallin vasen etunurkka (kuva ylh.) oli myös hieman painunut alimman lahon hirren annettua painon alla periksi ja nurkkakiven hiieman kellahdettua. Nämä piti korjattaman.

Sivuseinään lahonnutta reikää oli muinoin paikattu klapilla. Kätevää ja käytännöllistä.
Kynnyshirsi vähän lahonnut
Laho mikä laho, mutta miksi juuri nämä hirret ovat lahonneet? Yllä olevista kuvistakin näkee, että pihamaan pinta on  vuiosikymmenten mittaan kohonnut suhteessa seinään, kun multaa on muodostunut. Kynnyksen kohdalla multa koski hirttä, ja heinää kasvoi tuppaina aivan seinän vieressä. Tämän vuoksi hirteen on päässyt vettä, ja sateen jälkeen se on kuivunut hitaasti. Lahottajasienet viihtyvät, mikä houkuttelee niitä saalistavia hyönteisiä, Puu hupenee, vain kestävä sydänpuu ja tiukimmat oksat kestävä aikaa. Sivuseinällä hirren oikean pään yläreunan halkema on kerännyt vettä, mikä on lahottanutt hirttä, ja laho on levinnyt suurimpaan osaan hirttä. On siis paitsi vaihdettava laho puu ehjään myös poistettava lahoamisen syy.

Jotta alimpiin hirsiin pääsee käsiksi. rakennusta on nostettava. Ennen tämä on tehty pitkällä vivulla useiden ihmispainojen avulla, nykyään tämmöisissä pienissä korjauksissa tunkkaamalla. Kiinitin L-tukia täkkipulteilla suoraan seinään. Oviaukkoa reunustavia hirrenpäitä ei ollut tuettu karalankulla, joten oven kahta puolta pulttasimme kierretangoilla (työn tilaajan Juha M.:n kanssa) nelosparrun pätkät följareiksi tukemaan seinää noston aikana.  


Tunkataan ja pannaan palikkaa följarin alle, otetaan tunkki pois, pannaan korotusta tunkin alle ja taas tunkataan.