Sivut

torstai 23. huhtikuuta 2015

Suosirrimme maailmalla III - Kanarialta takaisin Viroon

An English version of this story can be found in potato pit

Virossa 2011 rengastettu etelänsuosirri, jonka Eric Thomassen löysi ja kuvasi  Kanarialla maaliskuussa, on palannut kotikonnuilleen Viron Muhun saaren Kõinastun  niitylle (lue tämän linnun edellisistä seikkailuista täältä.) Rengastuksissa 2011 mukana ollut Hannes Pehlak kirjoitti nähneensä linnun VT 5101 rengastuspaikan lähellä 21.4.

Etelänsuosirriuros VT 5101, Kanarialta  Kõinastun niitylle. Kuva: Hannes Pehlak.
Uusi puoliso kierroksessa. Rengastamaton naaras edessä, VT 5101 takana. Kuva: Hannes Pehlak

Kõinastun laajaa niittyä huhtikuun puolivälissä, Kuva: Hannes Pehlak

Hevosia rantalaitumella. Kuva: Hannes Pehlak.
Viron länsiosissa vuosina  2010-2011 rengastetuista 53 etelänsuosirristä on vielä hengissä (siis nähty) reilut kymmenen, kertoi Hannes.  Kõinastussa on Hannes havainnut tänä keväänä toisenkin tuolloin merkityn emon. Lisäksi  muuan Võilaidin saarella pyydetty emo on elellyt vuodesta 2013 vähän lännempänä Saarenmaan itärannalla Talilassa.

Kiitos Hannes Pehlakille kuvista! Ja terveisiä Annelle Tallinnaan.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Auottiinpa lintuja

Oulun Lyseon biologian Eläinten rakenne -kurssilla avasimme fasaaneja, puluja, harakan, räkätin ja muutaman taviokuurnan. Rauhoitetut linnut olivat lainassa Oulun yliopiston Eläinmuseolta, minne palautimme kalmot. Yhtään lintua ei tämän kurssin takia tapettu, vaan lintuvainaat olivat kuolleina löydettyjä ja Eläinmuseolle tuotuja.

Maaliskuussa kuolleen fasaanin sisällä näytti tältä:

fasaaninaaras lisääntymiskauden alussa.  Eri ikäisiä ja kokoisia keltuaisia (munasoluja). Kuva: Antti Rönkä.
Fasaanin pääpuoli on oikealla. Pölynimurinletkun näköinen haarautuva putki oikealla on henkitorvi ja kaksi pääkeuhkoputkea. Keltaiset pallukat ovat keltuaisia eli paljon alkiolle tulevaa ravintoa sisältäviä munasoluja, Niitä on, kuten näkyy, monen kokoisia; isoimmat ovat vanhimpia ja lähdössä munanjohtimeen, jossa ne hedelmöittyvät (eivät kuitenkaan tällä naaraalla, joka on jo päätynyt kanahaukan ruuaksi - tästä ehkä lisää myöhemmin). Munanjohtimen loppupäässä keltuaisen ympärille erittyy munanjohtimen seinämästä valkuainen ja lopuksi kalkkipitoinen kuori. Alkio kehittyy keltuaisen pinnalle ja alkaa hörsiä keltuaista kasvaakseen.

Sekä fasaanin että pulun kupu (joka on melko lailla ruuansulatuskanavan alkupäässä) olivat täynnä siemeniä. Pähkinöitä, auringonkukkaa, kauraa...

Fasaanin kupu täynnä siemeniä. Kuva: Antti Rönkä.
Pulu on ollut hyvällä ruualla, Kuvun sisältöä petrimaljalla. Kuva: Antti Rönkä.
Harakan kivispiirassa oli pientä kiveä ja siementä. Kivispiirassa (lihasmahassa) on vahvat lihakset ja kova sisäseinämä. Kun ei ole hampaita, kova ruoka jauhautuu kivispiirassa pikkukivien seassa.

Harakan kivispiiran sisältöä. Kuva: Antti Rönkä.
 Pikkukivien lisäksi kivispiiraan päätyy muutakin kovaa. Alla olevan kuvan alarivin toisessa petrimaljassa vasemmalta on alumiininiitti ja kaksi prikkaa. Muilla maljoilla on kupujen ja kivispiirojen sisältöjä ja keltuaisia. Oikeanpuoleisimmalla maljalla on tulkitamme mukaan alkio, jonka silmä erottui mikroskoopilla.

Keltuaisia ja kupujen ja kivispiirojen sisältöjä. Kuva: Antti Rönkä.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Saunan pienaovi

Lisäsin pari kuvaa 9.4.

Sillä välin kun sauna odottaa valmistumistaan, tein siihen perinteisen pienaoven Wikikon ohjeita mukaillen. Kannattaa katsoa sieltä nyt, jos pienaoven periaate ei ole tuttu. Ainespuuna oli tuppeen sahattu 32-millinen mäntylauta. Kanttasin laudat ja höyläsin ne toiselta puolelta. Sisäpuolelle jäävää puolta en höylännyt. Ei sitä saunan hämäruudessä kukaan huomaa tai jos huomaa, ei välitä. Lautojen reunoihin tuli noin 25 milliä syvät ja kuutisen milliä leveät  urat, joihin viisi milliä paksut listat eli karat solahtivat. Karat pitävät laudat kiinni toisissaan. Panin laudat vuoron perään ydin- ja pintapuoli ulospäin. Lautatavara on kuivunut kaksi vuotta ulkona. Kokosin oven väliaikaisesti ja panin painon alle lattialle pariksi viikoksi. Kuivuminen jatkui, ja vajaat 80 senttiä leveä oviaihio kutistui vielä melkein 20 milliä.

Vasemmanpuoleisen laudan kantissa ura; oikeanpuoleisen laudan urassa lista eli kara. Kuva: Antti Rönkä

Ovi kuivumassa. Kuva: Antti Rönkä
Lisäsin aihioon vielä yhden laudan; lopulliseksi leveydeksi tulee noin 80 senttiä. Ovea koossa pitävät ja sille jämäkkyyttä antavat pienat tein samasta tavarasta kuin ovilaudat. Ensin sahasin ja talttasin sopivaksi luulemani syvyiset ja levyiset urat pienoja varten, oven höyläämättömälle (saunan sisään tulevalle) puolelle, minkä jälkeen sovittelin pienat paikoilleen. Hirviää nysväystä. Seuraava ovi syntyisi luultavasti sypäkämmin ja siistimmin. Pitäsi harjoitella jonkun toisen ovilla kuin omillaan. Pienat kiinnitin päällipuolelta poraamiini reikiin lyömilläni puutapeilla. Reiät eivät läpäisseet pienaa (paitsi yksi). Tapin siihen päähän, joka edellä tappi tuli reikään, sahasin noin sentin syvyisen loven ja panin siihen lovea hieman lyhyemmän kiilan sen verran syvälle että se juuri ja juuri pysyi paikoillaan. Kun kiila osuu tappia sisään lyötäessä reiän pohjaan, kiila levittää tappia ja kiristää sen paikoilleen. Lopuksi löin kiilan myös tapin näkyviin jäävään osaan.

Piena urassaan. Kuva Antti Rönkä

Pari tappia kiiloineen. Kuva: Antti Rönkä
Koska laudat olivat kuivuessaan kupertuneet, höyläilin pahimpia kaarevuuksia vielä tasaisemmaksi. Muutama päivä ulkona turvotti ovea ja tiukensi karoja, tappeja ja pienoja ja tiivisti lautoja toisiaan vasten. Ovesta tuli asiallisen jämäkkä.

Oven ulkopuoli. Tappien rivit erottuvat. Yläreunan loveen tulee vielä lauta tai sianrakkoikkuna. Oikea reuna on saranapuoli.  Kuva: Antti Rönkä
Tuli laudanpala, ei sianrakkoa. Kuva; Antti Rönkä.

Oven sisäpuoli. Kuva: Antti Rönkä.
Käytin puutyöpiirin oikohöylää ja pöytäsirkkeliä perustyöstöön. Pienaurien viistot reunat sahasin silmämääräisesti sopivan näköiseen kulmaan ns. monitoimityökalulla. Käsityökaluista kulutin talttoja, höylää, japsisahaa (vetävällä liikkeellä sahaavaa) ja puukkoa.

Lopuksi sahaan oven lopullisen levyiseksi ja korkuiseksi. Puolitoista metriä riittää, ei saunan oven tarvitse korkeampi ollakaan.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Suosirrimme maailmalla II - Virosta Kanarialle

UPDATE 2 April: an English version of this piece can be read in potatopit

Ensin piilokuva: etsi etelänsuosirri!
Etelänsuosirri (Calidris alpina schinzii) Kanarian saarten La Palman eteläkärjen suola-altailla 8.3.2015. Kuva: Eric Thomassen
Ja sitten hieman taustaa. Toukokuussa 2011 oltiin heppujen Veli-Matti Pakasen, Robert Thomsonin, Hannes Pehlakin ja Jaanus Auan kanssa Viron Muhun saarella etsimässä etelänsuosirrejä (Calidris alpina schinzii), tarkoituksena rengastaa niitä ja ottaa verinäytteitä populaatiotutkimuksia varten. Majailimme Hanneksen rouvan suvun vanhassa maatalossa Koguvan museokylässä (mistä kuvia alla).

Kuva: Antti Rönkä.
Kuva: Antti Rönkä.
Kuva: Antti Rönkä
 Muhun luoteiskulmassa sijaitsivat Kõinastun laajat rantaniityt, mistä sirrejä löytyikin useita.

Löytyyko neula heinäsuovasta ja sirri niityltä?  Vasemmalla pilkottaa Saarenmaan kulma, horisontissa Hiidenmaan saari. Kuva: Antti Rönkä.
Heti ensimmäisenä päivänä, 2.5.2011 löysin etelänsuosirrin reviirin ja siltä nelimunaisen pesän, jolla kaksi emoa hätäili. Sain naaraan kiinni verkolla, rengastin sen ja otin verinäytteen siipilaskimosta. Sen puolison pyynti jäi tuonnemmaksi: 4.5. pyysin sitten uroslinnun. Muistikirjan sivu tästä tapahtumasta on tuossa:

Muistikirjan sivu 4.5.2011. Kuva: Antti Rönkä
VT 5101 on metallirenkaan numero, O (oikea jalka): ylhäällä metalli, alhaalla kaksi keltaista värirengasta. V (vasen jalka): ylhäällä vihreä lipare, alla keltainen ja sininen värirengas. Alinna erinäisiä linnun mittoja.


Tarkka rengastuspaikka näkyy yllä. Karttapohja on "vanhan Viron" ajoilta peräisin olevan kartan uusintapainoksesta. Myös toinen Muhun kohteemme, Muhun eteläkärjen Võilaidin saari, näkyy kartalla. Lisäksi pyysimme sirrejä mantereella, rannikolla Pärnun länsipohjoispuolella.

Eikä tässä vielä kaikki!

24.3.2015 lähetti ornitologi Eric Thomassen Hannes Pehlakille viestin, jossa hän kertoi nähneensä ja kuvanneensa värirengastetun suosirrin Kanarialla La Palman eteläkärjen suola-altailla 8.3.2015. Hannes vastasi: "linnulla on keltainen ja sininen vasemmassa ... ja kaksi keltaista oikeassa. Tämä on suosirrin schinzii-alalajia, uroslintu, rengastettu Viron Saaren maakunnassa Kõinastun rantaniityllä 4. toukokuuta 2011. Kyseessä on kaukaisin havainto Viron suosirreistä ja kaukaisimpia koko Itämerenkin sirreistä".

Linnun löytänyt Eric Thomassen lähetti ystävällisesti ottamansa hyvät kuvat; kiitos!

Oikeassa metalli ja kaksi keltaista. Kuva: Eric Thomassen
Vasemmassa keltainen ja sininen. Vihreä liparekin erottuu hyvin. Kuva: Eric Thomassen.

Tuttu lintu siis, ja kaukaisin havainto rengastamistani linnuista. Tuommoinen viisikymmengrammainen höyhenkasa vähintään viidennellä kaukotalvehtimisreissullaan. Se on voinut hyvinkin viettää talven vielä paljon etelämpänä Afrikan rannikolla (katso täältä juttu suomalaisen etelänsuosirrin muuttomatkasta geopaikantimien kertomana).

On tämä mukavaa!

Matkaa rengastuspaikalta La Palmalle on linnuntietä noin 4600 kilometriä
Mitäs me pojat. Hannes, Veli-Matti, Robert ja minä Kõinastun niityllä. Kuva: Antti Rönkä.

Siili, tuo kevään airut!

Oulu, Takapiha 31.3.2015. Melko varhainen siili tämä,
Olisiko kannattanut vielä vain kääntää kylkeä ja herätä vasta toukokuussa? Kuva: Antti Rönkä. 
Manteli maistuu horroksen jälkeen. Hyönteisravintoa saa  vielä odottaa. Kuva: Antti Rönkä
 Luonto-Liiton kevätseurantasivuilta voi seurata siilien ja muiden kevään merkkien ilmaantumista (pikku viiveellä).