Sivut

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Hevosmies! Kuinka leveä on rekesi jalasväli?

Perunakuopasta löytyi tuoreehko (vuodelta 1951 oleva) reen jalasvälin standarsisointipyrkimystä edistävä esite. Standardisoitu reen jalasväli on 61 sm! Yhdenmukainen jalasväli on väälttämättömyys! Kun reessäsi on standardilevyinen jalasväli, tien hoito helpottuu, hevosen työ kevenee, kuormat suurenevat ja ansiosi lisääntyvät.








perjantai 27. maaliskuuta 2015

Saunan tekua

Tänään panimme, Esa B. ja minä, saunan oven ylittävän hirren paikoilleen. Alla ensimmäisessä kuvassa on tilanne ennen oven pielet muodostavien karojen lyhentämistä. Karojen välissä näkyy kakkosnelosen pätkä, joka pitää karat oikealla etäisyydellä toisistaan ennen ylityshirren asennusta.


Karat katkaistiin sopivahkoon mittaan. Hirren selän yläpuolelle nouseva karan yläpää upotetaan oven päälle tulevaan hirteen poralla, sahalla ja taltalla tehtyyn koloon.


Kuvassa alla on oven ylityshirsi paikoillaan. Sen alle tulleiksi hirsiksi oven kahta puolta valitsimme sen muotoiset ja korkuiset hirrenpätkät, että niiden yläreuna on suora ja samalla tasolla. Näin ylityshirren sai soviteltua mukavasti sijoilleen. Lisäksi tapitimme sen alempaan hirteen. Oikeassa reunassa on kuormaliina pitämässä jo paikalleen pantuja hirsiä vakaasti paikoillaan, kun seuraavan varvin hirsiä sovitellaan. Kun salvaimet ovat tiukat ja (tässä tapauksessa) väliaikaiset tapit ovat paikallaan, eivät hirret tietenkään juuri liiku, mutta varmuus on paras. Oikealla on yksi seuraavan varvin hirsi tuettuna hollihaan kanssa varauksen piirtämistä varten.

Karojen yläpuolelle on jätettävä tilaa, koska hirsiseinä painuu lähinnä kuivumisen vuoksi. Muuten karat estävät painumisen, ja seinään tulee oudohkoja rakoja. Nyt laskeutumisvaraa on aika niukasti; saattapa olla, että lyhennän karoja vielä hieman, varmuuden vuoksi, vaikka nämä hirret ovat kuivuneet ilmavasti jo kaksi vuotta.  Olisihan tuon voinut tehdä kerralla kunnolla.


Esa veistää hirren pään alapuolta, jotta se ei ota kiinni alemman hirrenpään selkään.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Verhosysteemi

Alkaa mökki olla kahdenkymmenen vuoden värkkäyksen jälkeen asutun näköinen (sopivasta kulmasta katsottuna), koska panin kahteen ikkunaan verhot. Ompelusta kiitos Rouvalle. Verhotangot tuli harjanvarsista. Niihin löin pienet naulat, etteivät tule läpi kannattimien rei'istä.




perjantai 20. maaliskuuta 2015

Auringonpimennys 20.3.2015

20.3. oli melkein täydellinen auringonpimennys. Kun ei ollut hitsarinlaseja eikä muitakaan silmänsuojia, otin kuvia sälekaihtimien narunrei'istä seinille ja lattiaan siilautuvista Auringon kuvajaisista. Kaihtimien reiät ovat kuin neulanreikäkameran reiät ikään, joten kuun lipuminen Auringon eteen näkyi pitkin seiniä.
Seuraava täydellinen auringonpimennys näkyy Suomessa vasta 16.10.2126 Vaasa-Kouvola -linjan eteläpuolella ja seuraava osittainen (näkyy koko maassa) 11.8.2018.

Ei vielä..

Kuun varjo pilkottaa oikeasta reunasta






Sirppejä ja kollegan jalka.

Pimennyksen huippuhetki Volkkarin perässä. Auringon kuvajaiset siilautuvat pahviin pistettyjen reikien läpi. Mitä pienempi reikä, sitä tarkempi kuva.

Tämän kuvan otti Nelli R. Outo näkymä.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Munankerääjien myöhemmät vaiheet

Rehnbäck, Hellman... Ketkä keräsivät sata vuotta sitten munia Oulun Lyseon kokoelmiin?
Selvitin hieman Oulun Lyseon munakokoelman nimilapuista löytyvien nimien taustoja uusimmasta matrikkelista. Mieleni kiinnitti nimi E. Hellman, jota arvelin sittemmin (1906 jälkeen) Einari Merikalliona tunnetuksi lintutieteilijäksi. Ainoa lyseossa koskaan opiskellut E. Hellman osoittautuikin Merikallioksi. Hellman tuli Lyseoon vuonna 1898 ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1906. Opiskeltuaan Helsingin yliopistossa Merikallio toimi luonnonhistorian, maantieteen, voimistelun ja terveysopin opettajana ja vielä  Keravan yhteiskoulun rehtorinakin (1925-1955). Lintututkijapiireissä Merikallio tunnetaan nimenomaan lintulaskentatieteen uranuurtajana maailmassa. Hän myös aloitti lintujen rengastuksen Suomessa rengastamalla talitiaisen 3.2.1913 Oulussa. 

Einari Merikallion tuotantoa, Jack London -suomennos ja Suomen lintujen levinneisyys ja lukumäärä.
Hellmanin/Merikallion aikaisia Rehnbäckejä (myöh. Reinilöitä) oli Lyseossa muutama, joista Karl R. lienee munankerääjänä kunnostautunut. Hän oli vuotta ylemmällä luokalla kuin Hellman, muut Rehnbäckit olivat kaikki vähintään kolme vuotta ylemmällä. Karl (Kaarlo) Reinilä tuli myöhemmin perustaneeksi Maakrunnisäätiön, joka rauhoitti Krunnien saariston luonnonsuojelualueeksi. Kaarlo Reinilä oli Krunnien pitkäaikaisen vartijan Erkki Reinilän isä.

Hakkarainen lienee Väinö Aukusti, kirjoilla vuosina 1898-1908. Illikainen, Arvi, oli  kirjoilla 1898-1906. Räsänen, Veli, kirjoilla 1904-1909. Heidän myöhemmistä  vaiheistaan ei merkittäviä luonnonsuojelutekoja ole paljastunut eikä juuri mitän muutakaan, joten ei heistä sen enempää.
             
Munakokoelma on koottu aikaisintaan syksyllä 1904, koska siinä on Räsäsen keräämä pulun muna. Viimeistään se on koottu keväällä 1905, jos koonti ja sulkeminen laatikkoon on tapahtunut kaikkien vielä ollessa koulun kirjoissa, kuten arvelen; aivan varma tästä ei voi olla. Munat ovat varmaan peräisin useammankin kesän keräilyistä poikien kouluvuosilta.

Eivät mahtaneet linnunpesiä kolunneet pojat tietää, mihin vielä päätyvät elämässään. 

Ei (juuri) tieteellistä arvoa, mutta palanen Suomen lintututkimuksen ja luonnonsuojelun historiaa.
Lähteet:
Einari Merikallio - Wikipedia, luettu 3.3.2015
Krunnien saaristo. - Wikipedia, luettu 3.3.2015
Laurinolli, T. 2011: Lux borealis Oulun Lyseo 1874-2009. - Oulun Lyseon lukio ja Oulun Lyseon Senioriyhdistys ry.