maanantai 11. joulukuuta 2017

Oulun Lyseon luonnonhistoriallisten kokoelmien matelijat, kalat ja sammakkoeläimet.

Aikaisemmat jutut Oulun Lyseon kokoelmista ovat luettavissa täällä

Matelijoita

910 Krokotiili Oppilas K.K. Östbergin v. 1891 lahjoittama, Lyseo 1891. Riippuu biologian luokan katossa. Päädyin määrityskaavan avulla amerikankrokotiiliin (Crocodylus acutus), mutta Matti Hällin muistelmateos Päivänpaisteen puolella (Otava 1956, sivu 21) kertoo Lyseon biologian luokasta toisin: Luonnonhistorian "sali oli sellainen kuin ne kaiketi useimmissa kouluissa ovat: katossa riippui täytetty Niilin krokodiili leuat auki kipsattuina, jotta oppilaat todella oppisivat kuinka epäterveellistä oli joutua krokodiilin hampaisiin. Sen lasiset silmät hehkuivat julmuutta ja saaliinhimoa." Lyseon krokotiilia on siis esitelty Hällin kouluvuosina (1924-1933)  niilinkrokotiilina (Crocodylus niloticus). Kaikissa kokoelmaluetteloissa se on vain "krokotiili". Kumpaa lajia se on? Kerron kun asia selviää.

Lyseon julma ja saaliinhimoinen krokotiili 910  biologian luokan katossa.
911 Bastardikilpikonna Lepidochelys kempii Lyseo 1891. Läntisen Atlantin laji. Merikilpikonna.

911 Bastardikilpikonna Lepidochelys kempii.

911 Bastardikilpikonna Lepidochelys kempii.

911 Bastardikilpikonna Lepidochelys kempii.
912 ”Suokilpikonna”, lajia ei ole määritetty. Täyttö maksanut 50 mk, Lyseo 1933.

912 "Suokilpikonna".

912 "Suokilpikonna".
Ulkomaisten käärmeiden merkinnöissä on epäselvyyksiä. Vanhin luettelo, jossa niitä on listattu (Luettelo 1880–1920) sisältää seuraavat merkinnät. A) Puukäärme, Intia, säilötty väkiviinaan, Lyseolle 1891, yhdessä sarakkeessa lukumäärä 1, toisessa jälkikäteen lisätyssä sarakkeessa 2, ja B) Anakonda (yliviivattu ja varustettu kysymysmerkillä), Oulun Merikoulun oma, lahjoitti merikoulun johtaja, kapteeni A. Ekholm Lyseolle 1891. Voi olla, että yliviivattu ”anakonda” on muutettu äsken mainituksi lisä-puukäärmeeksi. Seuraava luettelo, Eläinkokoelman luettelo 1904, mainitsee kuitenkin vain yhden puukäärmeen sekä anakondan, jonka perässä on taas kysymysmerkki. Seuraava, Luettelo 1935, listaa vain yhden C) Intialaisen puukäärmeen (1891) ilman mainintaa väkiviinasta saati anakondasta. Viimeisin Kantaluettelo 1973 kertoo Lyseolla olevan D) puukäärme (1891) Intiasta krokotiilin suussa. Itse asiassa käärme 913 oli katossa riippuvan krokotiilin suussa myös 1990, kun tulin Lyseoon töihin. Nykyään ei Lyseolla ole väkiviinaan säilöttynä puu- eikä muitakaan käärmeitä. Kaksi ja puoli -metrisestä, täytetystä viheranakondasta 913 on tullut ”intialainen puukäärme”.


913 Viheranakonda Eunectes murinus Nuori yksilö, Lyseo 1891. Eteläamerikkalainen laji. 913:n tunnistus: Jakob Hallermann, Univ. Hamburg, Zoologisches Museum (..”most probably an Anaconda, may be a young Eunectes murinus”, kertoi J. Hallermann kun tunnistusapua kysyin).

913 Viheranakonda Eunectes murinus.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Oulun Lyseon luonnonhistoriallisten kokoelmien nisäkkäät.


721 Lumikko
Nisäkkäät sijaitsevat etupäässä biologian luokan vitriineissä. Lyseolla on nyt 27 täytettyä nisäkästä, mukaan luettuna hirven pää ja muurahaiskävyn kieli. Poistettu tai hävinnyt on 12. Lisäksi kokolemisssa on nahkoja, kalloja ja hampaita, mutta niistä lisää myöhemmin. Aikaisemmat Lyseon kokoelmista kertovat jutut ovat tämän linkin takana. 
707 Kärppä Mustela erminea Talvipukuinen, Lyseo 1892. Foetorius erminea.
708 Vesikko Mustela lutreola Oulun tienoo 1890, Lyseo 1890. Koin pahasti vioittama, poistettu 1935. Tuhkuri, Foetorius lutreola.
709 Orava Sciurus vulgaris ♀ (näin lukee täyttäjän tekemässä nimilapussa; vanhoissa luettelossa merkitty kuitenkin urokseksi) 1.6.1890 Espoo, täyttänyt G.W. Forssell, Lyseo 1892. Yksi kolmesta 1890 hankitusta nisäkkäästä.
709 Oravanaaras Espoosta kesäkuulta 1890, täyttänyt G.W Forssell, Helsingin ylioppiston Eläintieteellisen museon preparaattori 1885-1917 (nimikirjaimet GWF).
710 Rotta Rattus norvegicus Täyttänyt G.W. Forssell 11.6.1890, Lyseo 1892. Mus decumanus. Yksi kolmesta 1890 hankitusta nisäkkäästä.
711 Peltomyyrä Microtus agrestis Espoo, Lyseo 1892. Arvicola agrestis.
712 Siili Erinaceus europaeus Lyseo 1892
713 Metsäpäästäinen Sorex araneus I Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1893. Sorex vulgaris. Rikki, pois 2017.
917 Metsäpäästäinen Sorex araneus II Lahjoittanut Lyseon rehtori ja luononhistorian opettaja A.A. Parvela, Lyseo 1914, säilötty spriissä, poistettu 1973.
714 Karhu Ursus arctos Oulun merikoulun, lahjoitti merikoulunjohtaja, kapteeni
A. Ekholm 1910–1911. 
714 Karhu.

Teksti karhun 714 jalustassa.
715 Kettu Vulpes vulpes Liminka 1895, lahjoittanut lyseolainen Emil Pentzin, Lyseo 1896. Canis vulpes.
716 Kontiainen Talpa europaea Ruotsi 1897, täyttänyt Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1897. Maamyyrä.
717 Vesipäästäinen Neomys fodiens 29.10.1898 Skåne (Skoone), Ruotsi, täyttänyt Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1902. Sorex fodiens.
717 Vesipäästäinen. Ruotsalaista perua, uppsalalaisen Skandinaviska Naturaliemagasinet -täyttämän etiketti.
718 Vesimyyrä Arvicola amphibius I 29.6. Skåne (Skoone), Ruotsi, täyttänyt Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1902. II Numeroimaton näyte, Lyseo 1963. Arvicola terrestris.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Vanhoja pipar-kakku -ohjeita

Uudelleen tämä pieni piparijuttu muutaman vuoden takaa:

Viimeksi kirjoittamassani jutussa kerroin etäesiäitini perua olevasta reseptikokoelmasta. Tässä siitä kolme piparkakkuohjetta: 181. Torsténin piparkakkuja, 182. Everstin piparkakkuja sekä 39. Pipar-kakku. Minusta näyttää, että noilla resepteillä tulee sellaisia pehmeitä kakkusia eikä littanoita ja kovahkoja muotilla leikattuja. Mitä kokeilis?










perjantai 17. marraskuuta 2017

Oulun Lyseon linnut IV. Kurki, rantakanat, kahlaajat, sorsalinnut, lokit ja tiirat ja kihut, uikut, kuikkalinnut, ruokklinnut ja kolibrit.

Tämä on viimeinen Oulun Lyseon lintukokoelmaa käsittelevä sarjan osa; seuraavaksi tulee muita eläimiä. Aikaisemmat jutut Oulun Lyseon luonnonhistoriallisista ja maantieteellisistä kokoelmista ovat luettavissa täällä.

Numero nimen edellä = linnun numero viimeisimmässä kokoelmaluettelossa.

Nimet: Ensin nykyinen suomalainen, sitten nykyinen tieteellinen nimi. Myös eri kokoelmaluetteloissa mainitut vanhat nimet on mainittu.

Hankinta-aika: Kokoelmaluetteloihin merkityt hankinta-aika -tiedot ovat usein ristiriitaisia. Merkintä on tällöin esim. ”Lyseolle 15.9.1892, Lyseon kirjoihin 1894”. Jos luetteloissa on vain yksi hankinta-aikatieto, se on merkitty esim. ”Lyseo 1894”.

Paikkakunta = missä lintu on tapettu tai muuten saatu täytettäväksi.Täyttäjä mainittu jos on tiedossa. Uppsalalainen Skandinaviska Naturaliemagasinet -täyttämö merkitty täyttäjäksi, jos linnun jalustassa on sen nimellä varustettu etiketti tai linnun jalusta on tunnistettavissa sen perua olevaksi.Roomalaisilla numeroilla (I, II, III jne.) on merkattu saman lajin eri yksilöt.



848 Kurki Grus grus I Oulu 1893, Lyseo 1894. Grus communis. II lahjoittanut Pentti Huhtala 2.3.1957.
849 Nokikana Fulica atra ♀, Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1898.
850 Liejukana Gallinula chloropus ♂, toukokuu 1915 Kempele, agronoomi A. Peltovuoma lahjoittanut Lyseolle 1915, täyttänyt H. Kesti.
850 Liejukana Gallinula chloropus
851 Ruisrääkkä Crex crex 11.5.1892 Upland, Ruotsi, Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1893. Ortygometra crex.
851 Ruisrääkkä Crex crex
852 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus I Koneseppä Starck lahjoitti töyhtöhyypän 1891–1892, mutta Eläinkokoelman luettelo1904 eivätkä muutkaan varhaisimmat kokoelmaluettelot töyhtöhyyppää mainitse. Vanellus cristatus. II Kokoelmassa nyt oleva lintu on Kempeleestä, Lyseo 1914.
 852 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus, 854 tylli Charadrius hiaticola, 2536 tundrakurmitsa Pluvialis squatarola ja 853 kapustarinta Pluvialis apricaria.
853 Kapustarinta Pluvialis apricaria I 5.6.1905 Liminka. Rikki, pois 2017. II 27.9.1882 Parola, Lyseo 1893. Tunturikurmitsa, Charadrius apricarius.
854 Tylli Charadrius hiaticula 17.6.1890 Helsinki, Lyseo 1892.
855 Karikukko Arenaria interpres ♂, lyseolletuloaikaa ei tiedetä, tapettu Porkkalassa 1890. Lyseolle varmaan 1800-luvun lopulla. Strepsila interpres.
856 Meriharakka Haematopus ostralegus 3.8.1877 Skåne (Skoone), Ruotsi, luultavasti Skandinaviska Naturaliemagasinet -täyttämön perua, tullut Lyseolle G.W. Forssellilta ensimmäisen lintulähetyksen mukana 29.10.1890, 6 mk, Lyseon kirjoihin 1892. Kokoelman toiseksi vanhin lintu.
2536 Tundrakurmitsa Pluvialis squatarola Lahjoittanut 3.-luokkalainen A. Lukka 9.10.1937. Rantakurmitsa.
857 Suosirri Calidris alpina Nuori lintu, kuoriutumisvuotensa syksyllä kuollut ♀, 27.8.1890 Jyväskylä, täyttänyt G.W. Forssell, Lyseo 29.10.1890 Tringa alpina, 4 mk, kirjattu kokoelmaluetteloihin vasta 1899. Suosirriäinen.
858 Pikkusirri Calidris minuta Nuori lintu, kuoriutumisvuotensa syksyllä kuollut, 16.8.1890 Sipoo, Lyseo 1892. Pikkusirriäinen, Tringa minuta.
859 Valkoviklo Tringa nebularia 5.6.1891 Helsingin pitäjäs, Lyseo 1892. Valkea vikla, Totanus glottis.
860 Punajalkaviklo Tringa totanus 10.8.1891 Öland (Öölanti), Ruotsi, Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1902. Punajalkavikla, Totanus calidris.
861 Liro Tringa glareola ♂ 22.4.1899 Italien (Italia), Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1902. Totanus glareola. Rikki, pois 2017.
862 Rantasipi Actitis hypoleucos 2.7.1892 Upland, Ruotsi, Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1893. Tringa hypoleucos.
863 Suokukko Calidris pugnax ♂ 25.6.1891 Kirkkonummi, Lyseo 1892. Machetes pugnax, Philomachus pugnax.
863 Suokukko Calidris pugnax

864 Kuovi Numenius arquata 25.4.1893 Helsinki, Lyseo 1894. Numenius arcuatus, Numenius arcuata.
865 Pikkukuovi Numenius phaeopus 25.6.1893 Porkkala, Lyseo 1894.
865 Pikkukuovi Numenius phaeopus ja 864 kuovi Numenius arquata.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Hiltunen, J.: Uudistunut perinteinen hirrenveisto. - Kirja-arvio.

Hiltunen, Jarmo (2017): Uudistunut perinteinen hirrenveisto. Rakennustieto Oy, Helsinki. 110 s.


Jarmo Hiltusen Saarisauna-blogista voit lukea lisää tämän kirjan syntyvaiheista sekä seikkaperäisen kertomuksen savusaunan rakentamisesta. 

Kirjan alkupuoli käsittelee hirsien hankintaa metsästä kuivaukseen, piiluamista ja hirrenvalintaa (eli mikä hirsi pannaan seuraavaksi paikoilleen). Varsinainen veisto-osio alkaa alivaraustekniikan esittelyllä. Alivaraus tarkoittaa sitä, että hirsien välinen varaus on aluksi hivenen auki, mutta painuu kiinni, kun päälle tulee painoa ja puu kuivuu. Alivarausta voi käyttää joidenkin salvostyyppien kanssa. Kehikon veiston yleiskulkua esitellään. Lukemattomista nurkkasalvaintyypeistä Hiltunen on valinnut kirjaansa kolmen teko-ohjeet, yksinkertaisen ja helpon ristinurkan (tyypiltään pitkänurkka) sekä ainakin aloittelijalle vaikeammat lohenpyrstönurkan (lyhytnurkka) ja satulasulkanurkan (pitkänurkka). Lopuksi on luvut kehikon siirrosta ja osissa rakentamisesta sekä hirrenveistäjän työkaluista. Parin sivun katsaus muutamiin hirsikirjoihin löytyy myös ja lyhyt sanasto.

Kirja siis kertoo siitä, mitä sen nimi lupaa, hirrenveistosta, ei hirsitaloonkin tarvittavien lattian, katon, ovien ja ikkkunoiden rakentamisesta. 

Ohjeet ovat yksityiskohtaiset, kieli on kauttaaltaan selkeää ja erittäin hyvät kuvat havainnollistavat monivaiheista veistoa. Alla on esimerkkiaukeama ristinurkan veiston ohjeista; kaikkiaan se esitellään 18 kuvan avulla. Ristinurkka on varmaan helpoin nurkkasalvaintyyppi veistää, ja ainakin siitä on hyvä aloittaa.

Ristinurkan ohjetta Uudistunut perinteinen hirrenveisto -kirjasta.
Alla on ote "hieman" monimutkaisemman nurkkatyypin (satulasulkanurkka) ohjeesta, jossa on kaikkiaan 31 kohtaa! 

Satulasulkanurkan ohjetta Uudistunut perinteinen hirrenveisto -kirjasta.
Jarmo Hiltusen hirrenveisto-opas syntyi, koska "halusin tehdä kirjan, jota itse olisin tarvinnut hirrenveistoa opetellessani", kuten tekijä esipuheessa mainitsee. Kirjaa voikin suositella hirsityön maailmaan siirtymistä suunnittelevalle, sillä sen verran perusteelliset ja tarkat ovat sen ohjeet. Hiltunen on kirjassaan hyödyntänyt monien ammattiveistäjien kokemuksia ja tietoja. Alalla pitkään olleilla on tietysti omat näkemyksensä jokaisesta kirjassa esitetystä työvaihesta, mutta jos jostain pitää aloittaa, aloita näillä neuvoilla ja tee sitten toisin jos siltä tuntuu. Näillä pääsee pidemmällekin kuin vain alkuun. 

Ohjeet siis ovat riittävän seikkaperäiset aloittelijalle. Yhdessä kohdin huomasin tästä kuitenkin lipsutun. Kirjan veisto-ohjeista monet perustuvat  ns. takkuuskynävaran käyttöön. Jos ei ole kerta kaikkiaan mitään haisua varaamisesta, tämä ohje (s. 51) tuskin avautuu: " ..(varan)... kärkiväli joudutaan kalibroimaan joka kerta ennen piirtämistä siten, että hirsivaran pienet vatupassit näyttävät oikein eli ovat suorassa suhteessa varan piirtimen kärkiin. Tämä säätö tehdään seinään piirretyn suoran viivan avulla, jonka mukaan varan kärjet asetellaan ennen piirtämistä näyttämään oikein". Suorassa suhteessa? Suoran viivan? Kärjet asetellaan? Jos on kerrankin varannut hirsiä tarkkuuskynävaralla, tuon kyllä tajuaa, jos ei, menee käsi päähän (jos kävi nyt näin, käy lukemassa vaikka juttu täällä tai täällä). Kun kalibroidulla varalla piirretään alemman hirren selän muoto ylempään, varaus onnistuu ja ylempi hirsi istuu veiston jälkeen alemman selässä kuin Keckmannin poika Kakolassa. 

Hirsivaroja omasta kokoelmastani. Kaksi oikeanpuoleista ovat tarkkuuskynävaroja.

Ohjeista siis hyötyy parhaiten, jos on vähintään jonkin verran kokemusta veistosta. Tällöin yllämainittu kalibrointiohje ei ahista, eivätkä myöskään äkkinäiselle ehkä hankalan tuntuiset hirrenvalintasääntö ja alivarauksen periaate. Eikä myöskään tule luulleeksi, että kaikkia hirsirakentajan työkalupakki -luvun esittelemiä työkaluja heti tarvisi. Kirjassa esitetty hirrenvalintamenetelmä (josta on myös vaikkapa täällä) on toki käyttökelpoinen keino estää usein sattunut ongelma, liian korkea hirren olkapää nurkassa, johon pitäisi seuraavaksi tulla risteävän hirren latva (käsi ylos, jos on käynyt näin!). Kun tämän riskin tietää, voi rakentaa iloisesti ilmankin että tätä menetelmää orjallisesti noudattaa, kuten on aina tehty.

Työkalupakki-luvun laaja työkalulistaus tarpeellisuusarvioineen on asiallinen, moottorisahaveistoahan tämä nykyinen perinneveisto on.  Ammattirakentaminen erikseen, mutta minusta itse kullekin tekee kuitenkin hyvää tehdä pienehkön rakennuksen hirsityöt kirveen, sahan, taltan ja käsipelillä veivattavan kairan kanssa. Itse olen käyttänyt myös koulutettua majavaa. 

Ylipäätään voin sanoa, että tämä kirja kannattaa hankkia ja lukea, jos hirsihommiin meinaa, eikä sen lukemisesta kokeneempikaan kärsine. Perusteellisin suomalainen veisto-opas, minkä tiedän.

*****

Suomen-, ruotsin- ja englanninkielistä hirsirakentamiseen ja -perinteeseen liittyvää kirjallisuutta hyllystäni.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Kuvia mukavuusalueelta sekä ateriointia ja taide-elämyksiä etelärannikolla.

Pari viikkoa menni mukavuusalueella. Talvi yritti tulla, muttei vielä onnistunut. Saunamökin lopputarkastus pidetty - läpi meni.

Saunamökki
Piiluttua pirtin seinää

Saunamökki
Terassin kaide

Kaksi lyhtyä saunan ikkunan ulkopuolella valaisevat sisätilaa mukavasti.

Aamun sumua.